kannabisirtihuumeista.org :: Kannabis irti huumeista Etusivu! Kirjoitukset Linkit Palaute KANNABIS IRTI HUUMEISTA LIIKE Yhteiskunnan harjoittama vainopolitiikka toisinajattelevia kohtaan on ollut jo vuosikymmeniä niin väkivaltaista, että on tullut aika perustaa poliittinen liike ajamaan ihmisoikeuksia kaikille mielipi- teittensä tai uskonsa vuoksi vainotuille ja vangituille. Ihmisellä tulisi olla vapaa tahto tehdä itsensä kanssa mitä haluaa, edellyttäen, ettei tekeminen aiheuta vahinkoa tai haittaa ympäristölle tai muille ihmisille. Yhteiskuntaa voidaan hyvällä syyllä kutsua poliisivaltioksi, jos yksilön oikeus vapaan tahdon toteuttamiseen puuttuu tai jos sitä on rajoitettu rikoslailla. Puhelinten ja asuntojen laillinen sala- kuuntelu vain todistaa sen tosiasian, että poliisi on toisinajattelijoiden makuuhuoneissa korvana yötä päivää. Kannabis irti huumeista liike on vastalause tälle poliisivaltiolle ja kurinpitoyhteiskunnalle. Tarkoituksena on kerätä vaadittavat 5000 nimeä, mennä seuraaviin kunnallis- ja eduskunta- vaaleihin ehdokkaiksi. Liike on poliittisessa värikartassa sitoutumaton nk. yhden asian liike. Nimen kirjoittaminen kirjoittaminen nimilistaan ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että olisi itse syyllistynyt kieltolain rikkomiseen, vaan että kannattaa ihmisoikeuksien ja yksilönvapau- den myöntämistä vainotuille ja oikeuden päättää itse henkilökohtaisista asioistaan. 1960-luvun jälkeen Suomessa on tuomittu ihmisiä yhteensä useiksi tuhansiksi vuosiksi van- keuteen kieltolain rikkomisesta. Yhteiskunnalle siitä aiheutuneet kulut ovat huomattavat ja henkiset kärsimykset mittaamattomat, kuin synkkä pilvi yhteiskunnan henkisessä ilmapiirissä. Kurinpito- ja valvontayhteiskunnassa ei voida hyvin. Noitavainojen ei pitäisi kuulua itseään sivistyneeksi väittävän yhteiskunnan tunnusmerkkei- hin. Tosin ovathan ihmiset melkein kaikkina aikoina kaikkialla toimeenpanneet vainoja toi- sinajattelevia kohtaan ja aina vainoja on perusteltu yhteiskunnan etuun vedoten. Uudet suku- polvet ovat pyyhkineet loan ja häpeän joidenkin entisten rikollisten yltä. Edelläkävijöiden tie on usein raskas kulkea. Helpompi on hiihdellä pitkin valmiita latuja kuin rämpiä umpi- hankeen. Suomi on Euroopan itsemurhatilastojen kärjessä. Syyksi kuulee usein väitettävän kansanluon- teen, mutta olisi myös paremmin tarkasteltava olosuhteita, joissa kansalaiset elävät, ja sitä kuinka heitä hallitaan. Kun poliisille on annettu valtuudet opettaa kansalle todellisuudentajua, on selvää, että kansan käsityskyky asioista on virheellinen ja taikauskoinen. Nk. huumeongelman ratkaisu on asennekasvatuksessa. Valheellisilla kauhukuvilla ei kansaa paranneta eikä sen hyvinvointia lisätä. Väärin hoidettu sairaus vain pahentaa tilannetta ja ongelmat pahenevat. Huumausaineista kansalle annettu tieto on sensaatioväritteistä, ja varsinkin käsitys kannabik- sesta perustuu virheellisiin johtopäätöksiin ja ennakkoluuloihin. Sen mukaan kannabis on käyt- täjilleen vahingollista ja sen käyttö tulee estää väkivalloin. Tuollainen tavoite on utopistinen ja käytännössä mahdoton toteuttaa, sillä tuhannet ihmiset käyttävät kannabista tässäkin maassa. Huumepadon rakentaminen on osoittautunut yritykseksi tukkia vuolaana virtaava joki, pysäyt- tää ihmisvoimin mahtavat luonnonvoimat. Kannabiskieltolakia rikkovien ihmisten raahaaminen vankiloihin on kuin veden kantamista tyhjään kaivoon, sillä kannettu vesi ei kaivossa pysy. Huumeita käsittelevät komiteat ja seminaarit ovat vahvasti poliisivoittoisia. Ne antavat lakeja säätäville elimille suosituksia ja ehdotuksia lakien soveltamisesta ja rangaistuksista. Niissä ei ole mukana lainkaan ihmisiä, jotka kannattavat kannabiksen laillistamista. On täysin epä- demokraattista, että sellaiset ihmiset, joita asia koskettaa henkilökohtaisesti, jätetään komiteoi- den ulkopuolelle, kun heidän asioistaan päätetään. Kuka on todellinen asiantuntija? Jos halutaan saada mahdollisimman totuudenmukainen kuva kannabiksesta ja sen käyttäjistä, on ensin selvitettävä miten saadaan mahdollisimman asiantuntevia ja johdonmukaisia tietoja. Tutkijoiden on nähtävä suuri joukko kannabiksen käyttäjiä heidän luonnollisessa ympäristös- sään. Tutkimus ei saisi rajoittua vain joihinkin ääritapauksiin ja poikkeuksiin, sekakäyttäjiin tai niihin ihmisiin, jotka itse kuvittelevat joutuneensa nk. porrasteorian uhreiksi, koska tuota teoriaa on iskostettu heihin lapsuudesta asti. Asiantuntijoina itseään pitävät poliisit ja lääkärit eivät voi muodostaa totuudenmukaista käsi- tystä kannabiksen käyttäjistä, koska heidän tutkimustensa kohde on erittäin rajoittunut ja kä- sittää vain kapean sektorin ja pienen joukon. Poliisit ja lääkärit eivät asennoidu asiaan puolueettomasti. Heidän lähtökohtansa on siinä, että kannabis on vahingollista ja tutkimuksillaan he haluavat vain pönkittää omaa uskomus- taan. He ovat kuin tutkijoita, jotka yrittävät määritellä keskiverto-autoilijan muotokuvaa tutkimalla vain kolari- ja onnettomuustilastoja ja hurjastelijoita. Todellinen asiantuntija on se, jolla on omakohtaista kokemusta kannabiksesta ja sen käyt- täjistä, koska hän on nähnyt laajan käyttäjien joukon normaalissa elinympäristössään. Näiden varsinaisten asiantuntijoiden mielipiteille ja havainnoille ei kuitenkaan anneta mitään arvoa, eivätkä he saa esittää näkemyksiään julkisissa tiedoitusvälineissä, koska ne poikkeavat median sekä poliisien ja lääkärien valtaenemmistön käsityksistä. Allekirjoittanut, J.O.S., olen todellinen asiantuntija kannabis- ja muissa nk. huumeasioissa. Pidin asiasta puheen kirkon- ja Tampereen yliopiston kesäseminaarissa 1977. Vaadin kanna- biksen laillistamista. Seuraavaksi puhe ja sitä edeltäneet tapahtumat: Vuonna 1976 minun olisi pitänyt mennä vankilaan pariksi kuukaudeksi. Olin juuri löytänyt uuden vaimon enkä voinut siinä tilanteessa kuvitella meneväni vankilaan. Niinpä lähdin kevään kynnyksellä vaimoni kanssa vanhempieni kesämökille. Entinen huumepoliisi Torsti Koskinen pani perääni A1. etsintäkuulutuksen ja lisäksi ”vaaral- lisena”, mikä oli täysin perusteetonta ja tuulesta temmattua, sillä minulle olisi pitänyt panna B-etsintäkuulutus, mikä tarkoittaa ”pidätettävä tavattaessa”. Poliisit tulivat erämaakämpälle konepistoolit ojossa. Mökissä he sanoivat, että ettehän te näytä yhtään vaarallisilta. Olin ihmeissäni: minäkö vaarallinen? Poliisit löysivät 14 grammaa heikkolaatuista marijuanaa. Koskinen kertoi lehdistölle kummalli- sia asioita. Jopa Hesarissa oli juttu kiinnijäämisestäni ja sen tarkka paikka niemenkärkeä myöten, jotta jokainen järven kesäasukas tietäisi, mistä mökistä oli kyse. Savon Sanomissa oli punaisella etusivulla: ”Huumemaailman suuri kala kiinni Mäntyharjulla” jne. Mäntyharjun pitäjän uutisille Torsti oli säveltänyt sellaista tekstiä, että lehti teki asiasta koko sivun jutun. Asiaani ”mainostettiin ennakkotapauksena” ja mainittiin 8-10 vuotta mahdollista vankeutta. Se oli eräs näyte Torstin hen- kilökohtaisesta ajojahdista, sillä hallustani tavattu mitätön marijuanamäärä ei olisi ollut mikään otsikoiden aihe missään lehdessä. Torsti on tehnyt kohdallani kärpäsistä härkäsiä. Sain em. tapauk- sesta kolme kuukautta vankeutta. Jos juttua olisi puitu Helsingissä, olisin selvinnyt siitä pienellä sakolla. Nähtyäni lehdissä Torstin sepittämiä tarinoita päätin kirjoittaa puolustuspuheen. Koska tarvitsin kirjoittamiseen aikaa ja rauhaa, menin vankilapastori Markku Tapion puheille. Hän järjesti minulle vapautuksen työstä ja samalla hän pyysi minua myöhemmin näyttämään valmiin puolustuspuheen. Puolustuspuheesta hän ymmärsi, että nk. porrasteoria, joka väittää kannabiksen käytön johtavan nk. kovien huumeiden käyttöön, on yleinen harhaoppi ,ja että todellinen syy on laiton katukauppa. Hän innostui havaitsemastaan tosiasiasta niin, että pyysi minua puhumaan radion Kaivo-nimiseen ohjel- maan, sekä pitämään puheen kirkon ja Tampereen yliopiston yhteisessä kesäseminaarissa 1977. Pitämäni puhe oli lyhennetty versio puolustuspuheestani. Lehdistössä ihmeteltiin, kuinka olin päässyt julkisesti puolustamaan kannabista ja muka herjaamaan poliiseja. Kesän v. 1977 alussa Markku Tapio lähti Kööpenhaminaan, tutustumaan Kristianian vapaakaupun- kiin. Hän käveli sinne reppu selässään ja asui siellä viikon tutustuen paikalliseen elämään. Palattuaan hän kertoi, että mennessään hänellä oli paljon negatiivisia ennakkokuvitelmia mutta että hän oli yllättynyt kuitenkin positiivisesti. PUHE KIRKON JA TAMPEREEN YLIOPISTON YHTEISESSÄ KESÄSEMINAARISSA 1977 Tulin kertomaan teille huumausainerikollisuudesta sekä nykyisen kieltolain vainonomaisesta luonteesta. Huumausaineet sekä nk. ongelma ovat hyvin monimutkaisia asioita, jossa syiden ja seurausten ketjut tulevat selvästi näkyviin, kun asiaa tarkastelee ilman ennakkoluuloja ja tietämättömyydestä johtuvia väärinkäsityksiä. Lääkärit, jotka tutkivat huumausaineiden käyttäjiä, eivät tapaa muita kuin kovien aineiden, kuten amfetamiinin tai opiaattien väärinkäyttäjiä. Näin ollen he eivät pysty rakentamaan todellista kuvaa kannabiksen käyttäjien maailmasta, vaan heidän yrityksensä on tuomittu epäonnistumaan. Onhan selvää, ettei lääkäri, joka on tutkimustensa alussa vakuuttunut kannabiksen vaarallisuudesta, voi päästä totuudenmukaiseen lopputulokseen, sillä hänen ennakkoasenteensa ehkäisee sen tehokkaasti. Kannabiksen käyttäjänä olen asiantuntija, ja yritän johdattaa teidät käyttäjien maailmaan, jotta te voisitte ennakkoluulottomasti oivaltaa, avoimin silmin, asioiden todellisen tilan ja nykyisen laki- normin suhteettomuuden ja virheellisyyden. Nykyinen lakihan perustuu tietämättömyyteen, jota toteutetaan laillistetun väkivallan avulla. Onhan selkeästi todettavissa, ettei väkivallan käyttö saa aikaan mitään hyvää, päinvastoin, se synnyttää usein vain katkeruutta ja vihaa niissä ihmisissä, joihin väkivaltaisia toimenpiteitä sovelletaan. Maailman huumausaineongelma on seuraus hallitus- ten väärästä huumausainepolitiikasta. Onhan selvää, että väärin hoidettu sairaus vain pahentaa tilannetta ja ongelmaa. Olen käyttänyt kannabista juhannusaatosta 1967 enkä ole milloinkaan kokenut sitä ongelmakseni. Omakohtaisen kokemukseni mukaan voin sanoa ainoastaan hyvää tuosta vanhasta, itämaisesta yrtistä, joka herkistää aistit ja tunteet. Länsimainen materian keruuta palvova asennekasvatus väittää sitä pahaksi, vaikka todelliset asiantuntijat, käyttäjät ja ennakkoluulottomat tutkijat väittävätkin toista. Käyttäjän ääntä ei kuunnella, koska hänen sanottavaansa ei uskalleta ymmärtää. Lähes kaikki tietämäni ihmiset, jotka käyttävät kannabista, suorittavat yhteiskunnalliset velvollisutensa aivan samoin kuin muutkin ihmiset. He käyvät säännöllisessä työssä, maksavat veroja, mutta silti heitä vainotaan. Heist vä tehdään rikollisia pelkästään sen tähden, että he haluavat polttaa kopallisen kannabista silloin tällöin, nähdäkseen selkeästi läpi materian pintakiillon ja tun- teakseen todella elävänsä hetkestä hetkeen. Eikö ole nurinkurista, että kannabiksen käyttäjät, jotka tuntevat aineensa vaikutuksen, sanovat sitä hyväksi ja vaarattomaksi itselleen, kun taas aineen vastustajat, joilla ei ole omakohtaista kokemusta kannabiksesta, väittävät sitä pahaksi. Kaksi vastakkaista mielipidettä, joista ensimmäinen perustuu omakohtaiseen kokemiseen ja toinen sivustakatsomiseen. Ensimmäinen mielipide kuuluu vähem- mistölle ja toinen enemmistölle. Enemmistön mielipide on ainoa mielipide, jota lehdistö ja muut tiedoitusvälineet kuuluttavat. Näin hyvästä on tehty paha ja kansa uskoo siihen tietämättömyydes- sään. Koska kannabiksen käyttö ei palvele kilpailu- ja kulutusyhteiskunnan tarkoitusperiä, on se julistettu pahaksi. Kannabiksen vastustajat väittävät sen käytön johtavan pakoon todellisuudesta. Tuollainen väite on naurettava ja perätön, sillä eikö jokaisella ihmisellä ole oma todellisuutensa, tajuntansa, joka muovautuu kunkin ihmisen sisäisistä edellytyksistä ja ympäröivästä yhteiskunnasta. Ihmiset tun- tevat ja reagoivat jokainen omilla tavoillaan ja heillä on omat haaveensa ja illuusionsa elämästä. Nuo ”todellisuuden paon” väittäjät eivät ole milloinkaan määritelleet todellisuuden suhteellisuutta, vaan he ovat kuvailleet omaa käsitystään todellisuudesta, joka on enemmän tai vähemmän vallit sevan yhteiskunnan muokkaamaa. Todellisuuden paoksi voitaisiin silloin lukea vaikkapa kaikki luova työ, taide ja keksinnöt, koska noihin asioihin sisältyy paljon fantasiaa, luovuutta, valveunia jostain uudesta, sellaisesta, joka ei ole vielä konkreettisena taiteilijan tai tiedemiehen edessä, vaan on vielä heidän unikuvansa. Toisaalta, emmekö me kaikki ole todellisuutta paossa, kuka enemmän kuka vähemmän, ja se on kirkastunut vain joillekin harvoille, kuten Jeesukselle ja Buddhalle. Monet pitävät tätä materialistista elämää ja rahaa ainoana uskontonaan ja todellisuutenaan, jonka vuoksi he kilpailevat. Ihmisten suuri enemmistö palvoo aukteriteetteja ja jättää ajattelemisen nk. asiantuntijoille, joiden ajatukset se sitten nöyrästi omaksuu. Erehtyessään tarkastelemaan jotain asiaa liian pintapuolisesti, tekevät nk. asiantuntijat virheitä kokonaismääritelmissään. Kansalaiset uskovat vallitseviin, sekä oikeisiin että vääriin käsityksiin, jos niitä heille riittävän usein toistetaan. Uskottavammaksi asia saadaan, jollei kansan anneta kuulla vastakkaista mielipidettä. Kannabiksen vastustajat väittävät, että sen käyttö johtaa kovempiin aineisiin, vaikka todellinen syy on sekaantuminen laittomaan huumekauppaan, joka on seurausta hallitusten vääristä suhtautumis- tavoista. Ihmiset katsovat tuon väärän suhtautumistavan tulosta, narkomaanien joukkoa eli yksin- omaan ja ainoastaan riippuvaisiksi tekevien huumeiden käyttäjiä, ja he syyttävät siitä viatonta kannabista. Nykyään on käytössä epämääräinen nimike ”huumausaineet”. Erilaiset aineet, useinkin päinvastai- set vaikutuksiltaan ovat sullotut kuin tikut tulitikkulaatikkoon, jonka päälle on leimattu käsite ”huumeet”. Laatikossa ovat rinnakkain opiaatit, amfetamiinit, nk. psykedeeliset aineet ja kannabis, mutta alkoholi ja unilääkkeet (barbituraatit) ovat erillään laatikosta, vaikka ne ovat hyvin voimakkaita huumeita. Moni ihminen on taipuvainen sanomaan, ettei alkoholi ole huume, mutta silloin hän saivartelee käsitteillä eikä katso tosiasioita. Hänen mielessään on näet kuva tuosta huumepakkauksesta, jota niin kovasti ja harhaanjohtavasti, aineita toisistaan erottamatta, tiedotusvälineissä parjataan. Silloin hän ei luonnollisestikaan tiedä, että tuossa median kauhukuviksi kirjailemassa pakkauk- sessa olisi jokin alkoholia huomattavasti miedompi ja vaarattomampi vaihtoehto, kannabis, jota Jamaikan rastat kutsuvat viisauden yrtiksi ja joka Kiinan vanhoissa aikakirjoissa sai nimen ”synnista vapauttaja”. Kannabiksesta ei tule riippuvaiseksi kuten muista nk. huumeista. Siitä ei tule krapulaa kuten muista aineista barbituraatit ja alkoholi mukaan lukien. Sen käyttökertoja ja –määriä ei tarvitse suurentaa päästäkseen ”pilveen”, vaan päinvastoin, ihminen herkistyy vastaanottamaan kanna- biksen vaikutuksen ainetta kauemmin käytettyään, jolloin myös pienemmät ainemäärät tehoavat voimakkaammin. Nykyisen kieltolain vallitessa on nk. huumeiden kauppa joutunut usein rahanahneiden ammatti- rikollisten käsiin; heillä on toisessa taskussaan kannabista ja toisessa amfetamiinia ja heroiinia. Kannabis loppuu usein ja silloin kauppias tyrkyttää ostajalle amfetamiinia tai heroiinia. Ostajat joutuvat tällöin kiusaukseen ja jotkut heikkouksissaan sortuvat. Tuollaista tilannetta ei syntyisi,jos kannabis vapautettaisiin irti tuosta huumelaatikosta, jossa se on muiden huumeiden kanssa. Nykyinen laki on ajanut kannabiksen ja muiden nk. huumeiden käyttäjät samaan asemaan ja joukkoon, jolloin he ovat pakostakin vuorovaikutuksessa keskenään. Kannabis loppuu tilapäi- sesti melko usein markkinoilta useimmilta paikkakunnilta, ja se tietää sitä, että aina joku kannabiksen käyttäjä on vaarassa langeta amfetamiini- tai heroiinikaupustelijan loukkuun. Kun kannabis vapautetaan kieltolaista on selvää, että kannabiksen ja muiden nk. huumeiden käyttäjäryhmät eroaisivat toisistaan ja tuo em. kiusauksen mahdollisuus pienentyisi olemattomiin. Silloin kannabiksen käyttäjät sanoisivat kuten monet alkoholin käyttäjät nykyään: ”Tätä laillista käytän, mutten huumeisiin koske.” Kannabiksen käyttäjä ei halua lopettaa ”pilvenpolttoa”, koska hän ei näe siihen riittävää syytä. Jotkut harvat lopettavat alistuttuaan vainon ikeen alla, eli he hyväksyvät vallitsevat yhteiskunnan normit ja luopuvat tietoisesti omasta henkilökohtaisesta oikeudentajustaan, vaikka he tietävät nykyi- sen lakinormin virheellisyyden ja vainonomaisuuden. Eikö ongelma synny, kun jokin aine tai tapa muodostuu jollekin henkilölle sellaiseksi, että hän haluaisi lopettaa tuon tavan tai aineen käytön, koska hän huomaa sen haitalliseksi itselleen tai ympäristölleen? Monen ongelmana on alkoholi, unilääkkeet, amfetamiini tai opiaatit, mutta kenen- kään ongelmaksi ei muodostu kannabis. Yhteiskunta tekee siitä ongelman vainoamalla käyttäjiä ja käyttäjien ongelma on kontrollikoneisto. Nykyinen tilanne, jossa kannabiksen käyttäjästä tehdään rikollinen, on kuin esim. alkukristittyjen vainot antiikin Roomassa, hiukan humaanimmassa muodossaan. Oikeudesta ei voi silloin puhua, ainoastaan vääryyden toimeenpanemisesta. Alkukristityt tuomittiin kuolemaan ihmiskunnan viholli- sina ja noituuden uhreina. Roomassa ”ns. normaalit” ihmiset nauttivat sirkusten verisistä raakuuk- sista, ja nykyään ”normaaleille” ihmisille tarjotaan samaa viihdettä roskakirjojen, tv:n ja elokuva- teattereiden välityksellä. Poikkeavia vainotaan perinteisesti, ja sekin on kansan valtaenemmistöstä aivan luonnollista, sillä kansa uskoo, mitä hallitsijat sille opettavat, oli tuo opetus sitten valhetta tai totta. Onhan historia jo lukemattomat kerrat osoittanut, että uusia ajatuksia ja keksintöjä luoneet tutkijat ja filosofit ovat usein olleet aikansa parjatuimpia ja vihatuimpia henkilöitä. Vallassaolijat ovat leimanneet heidät naurettaviksi tai kerettiläisiksi, koska he ovat olleet näkijöitä, joita ajan kahlehdittu ajattelutapa ei ole sitonut. Tuomittiinhan Sokrateskin kuolemaan antiikin Kreikassa, koska hänen väitettiin turme- levan nuorisoa ja uskovan joihinkin muihin jumaliin kuin mihin hallitsijat uskoivat. Jeesus nostet- tiin ristille, koska hänen väitettiin mm. kiihoittavan kansaa. Nykyisen huumausainelain vallitessa, kun kannabiksen käyttö on rikos, syntyy tilanteita, jossa po- liisit väkivaltaisia toimenpiteitä käyttäen yrittävät saada kannabiksen käyttäjän tunnustamaan polt- taneensa tai ostaneensa joltain määrätyltä henkilöltä ainettaan. Ostaja ei luonnollisestikaan halua kertoa, mistä hän on aineensa hankkinut, sillä hän tietää lain olevan väärämielinen. Jos hän kuiten- kin poliisiputkassa sortuu puhumaan jotain, mikä on hänen henkilökohtaisen moraalinsa vastais- ta, hän luonnollisesti katuu tekoaan. Vainottuihin ihmisryhmiin sovelletaan poikkeuslakeja. Heidän koteihinsa voidaan mennä milloin ja koska tahansa, penkomaan ja sotkemaan, ilman virallista kotitarkastuslupaa. Heidät voidaan pi- dättää kolmeksi päiväksi aivan tekaistustakin syystä, siinä toivossa, että he kertoisivat jotain. Henkilö voidaan pidättää, jos hän seurustelee vakituisesti kannabiksen käyttäjän kanssa, tai jos häneltä tavataan piippu, jolla on poltettu kannabista, tai jos hän on käynyt vierailulla toisen vaino- tun kotona jne.. Käyttäjän ajokortti saatetaan takavarikoida määräajaksi, jos hän on syyllistynyt kannabiksen käyttöön eli hallussapitoon. Tunnen käyttäjiä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa ja ammattinsa poliisien harjoittaman vainon johdosta. Usein poliisit menevät käyttäjien työpaikoil- le, ”merkitsemään” heidät, hakemalla kuulusteluihin tai tuomalla haasteen. Lehdistön välityksellä poliisit pystyvät vaikuttamaan tuomioistuinten päätöksiin antamalla lehdis- tölle johdattelevia otsikoita ja luomalla näin tuomareiden ja lautamiesten mieliin ennakkokuvan käsiteltävistä tapauksista. Eräskin käyttäjä sai kolmen kuukauden vankeustuomion syyllistyttyään muutaman marijuanagramman hallussapitoon, koska lehdissä olleet kirjoittelut olivat niin johdat- televia. Eikö tämä ole vainoa ja vainon aikaa ? Vaino-sanaa eivät hallitsijat luonnollisesti käytä, sillä tuo sana korvataan sanoilla ”yhteiskuntamme parhaaksi ”ja niinhän vainoja on aina vallassaolijoiden toimesta kutsuttu. Ihmisten enemmistö uskoo epätietoisuudessaan vakaasti vainojen oikeutukseen ja välttämättömyy- teen. Se on automaattisesti omaksunut hallitsijoiden luoman väärän harhakuvan ja se pitää tuota kuvaa omana luomuksenaan eikä näe, että tuo harhakuva on kullekin ajalle ominaisen ohjelmoinnin tulos. Kun kovien huumausaineiden käyttäjien ääritapauksista tehdään esimerkkejä, on selvää, että ihmis- ten enemmistöllä on täysin väärä kuva asioista, jotka pyörivät nk. huumausaineiden ympärillä. Rikollisesta tai mielisairaasta huumausaineiden käyttäjästä tehdään etusivun juttuja, joita lehdistö julkaisee jättiotsikoin, sensaatioiden suuren menekin toivossa ja vaikuttavat näin kaavoittavasti yleiseen mielipiteeseen. On selvää millaiseksi ”sokean” enemmistön mielipiteet muodostuvat, kun he eivät milloinkaan tiedä ja koe, millaista on tavallisen kannabiksenkäyttäjän elämä. Lehdet tekevät huumetapauksista sensaatioita, mutta ihmisten viinapäissään tekemät tapot, ryöstot ja pahoinpitelyt ovat samojen lehtien sisäsivuilla aivan pieninä otsikkoina. Nykyään monet nuoret kannabiksen käyttäjät joutuvat vankilaan aineen välittämisestä. Heidät tel- jetään rikollisten joukkoon, jolloin jotkut heistä katkeroituvat ja saavat voimakkaita vaikutteita rikollisten maailmasta. Nykyinen huumausainelaki lisää omaisuusrikollisuutta, koska käyttäjästä tehdään rikollinen, jonka yksityiselämä on lain turvan ulkopuolella, jolloin ratkaisevasti estetään hänen ja yhteiskunnan normaalit vaihtosuhteet. Helsingin huumepoliisin ex-päällikkö Unto Vuono kävi muutama vuosi sitten Floridassa, USA:ssa, jossa hän otti oppia huumeasioista sikäläisiltä poliiseilta. Haastattelussaan APU-lehdelle hän mai- nitsi USA:n poliisin kertoneen hänelle, että Miamissa käyttää joka kolmas koululainen marijuanaa. Samaan hengenvetoon hän lisäsi, että huumepadon rakentaminen on sangen hankalaa, mutta yrit- tää täytyy. Lehtijutun luettuani tuli mieleeni seuraavanlainen vertauskuva nykyhetken toivottomasta ja väärästä huumepolitiikasta: ”Kaukana idän vuorilla, hiljaisuuden keskellä, missä kristallinkirkkaat lähteet pulppuilivat, maa yht`äkkiä vavahteli. Vuoripurot ja joet tekivät uuden uoman halkoen läntisen maan, jossa asui hölmöläisten kansa. Hölmöläiset olivat kuohuksissaan, sillä he eivät keksineet keinoa joen ylittämiseksi. Niinpä he päättivät rakentaa padon, jolla he ajattelivat tukkia joen juoksun. He tarttuivat tuumasta toimeen ja padonrakennus alkoi. Vuosikaudet he rakensivat ja uurastivat, välillä he melkein onnistuivatkin, mutta aina heidän patonsa murtui tai joki kiersi sen tekemällä mutkan. Siltä kohtaa jokea, missä padonrakentajat hääräilivät, joen vesi kävi sameaksi, eikä sen läpi voinut selvästi nähdä. Uteliaat lapset kiinnostuivat heti joesta, mutta koska vesi oli käynyt sameaksi, moni lapsi sairas- tui erehdyttyään juomaan vettä joen likaisemmista kohdista, missä kemiantehtaiden (amfetamiini) likavedet sekoittuivat vuoripurojokeen. Jotkut lapset keksivät ajatuksen sillasta (kannabiksen laillistaminen), joka ylittäisi joen, mutta aikuiset eivät heitä kuunnelleet tai eivät osanneet kuunnella. Monet lapset sen sijaan tajusivat sillan rakentamisen välttämättömyyden. Sillan rakentamisen jälkeen joen vettä olisi helppo valvoa ja harva enää sen jälkeen sairastuisi, koska vesi kirkastuisi. Huumesyyttäjä Jorma Seise puolestaan kertoi lehtimiehille, että hänen työnsä on taistelua tuuli- myllyjä vastaan. Hän haluaa lisää poliiseja huumetyöhön ja lisää aktiivisuutta kaduille, mikä merkitsee sitä, että käyttäjiä kaapattaisiin entistä useammin huumepoliisin autoihin ja siitä edelleen poliisiasemalle, jossa käyttäjät riisuttaisiin alasti tarkastusta varten. Naiset joutuvat hyppimään kyykkyhyppyä poliisien edessä ja miehiltä tarkastetaan kaikki mahdolliset reijät heidän kehostaan. Kannabiksen käyttäjien vainot rikkovat räikeästi YK:n Ihmisoikeuksien Julistusta ja uskonnonvapautta. Olisi jo aika saada miedompi ja huomattavasti vaarattomampi vaihtoehto, kannabis, alkoholin rinnalle, sillä kenellekään ei liene epäselvää alkoholin lukemattomat haitat. Tampereella 21. 6. 1977 J.O.S. Suomen vankeinhoidon nykytilanteen ja ongelmat kiteytti erään vankilan apulaisjohtaja, kertomalla veljelleen eräänä jouluna: ”Sen jälkeen kun vankiloihin tuli poliisijohto, olen odottanut vain eläkkeelle pääsyä”... Seuraavaksi tulee asiaa vankeinhoidon epäkohdista ym. 31.03.2004 J.O.S.